Lintusaari
Yleiskuvaus
Luonnonkaunis männikkösaari on melko hankalan venematkan takana Lintuselällä. Se kuuluu Kivijärven NATURA- alueeseen. Sorasaari nousee jyrkästi ympäröivien vesien monikymmenmetrisistä syvyyksistä. Hiekkarantoja on erityisesti etelässä. Saari on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi, joten on hyvä kulkea poluilla, pitää tulta vain tulipaikoilla ja ”viedä mukaan samat jätteet jotka toikin”.
Kasvitietoja
Rantakivikoiden ja kosteampien kohtien puita ovat harmaaleppä ja hieskoivu sekä yksittäiset haavat, raidat ja tervalepät. Yleisimmät pensaat ovat kiiltopaju ja pohjanpaju. Rannoilta löytyvät myös rantamatara, suoputki, kurjenjalka ja viiltosara. Sisäosa saaresta on valoisaa eri-ikäistä männikköä. Järeimmät männyt ovat saaren eteläreunalla. Polulta näkyvät kangasmetsien tyyppivarvut: puolukka, variksenmarja, mustikka ja kanerva. Muita asukkeja ovat yksittäiset esiintymät metsäruusua, katinliekoa ja nuokutalvikkia. Rikkakasvien leviämistehoa kuvaa sarjakeltanon, maitohorsman ja leskenlehden siementen lento yli 4 km:n matkan saarelle.
Tarinaa
Kauniina kesäpäivänä Isonvihan aikaan venäläinen vihollisjoukko saapui Lintusaareen yksi suomalainen vanki mukanaan. Vankia kidutettiin mm. kiehuvaa puuroa syöttämällä. Venäläisten luulivat olevansa saaressa turvassa. Venäläisten nukkuessa vanki keräsi kaikki aseet ja vei veneen. Se oli jo kaukana kun venäläiset havahtuivat. Nyt olivat venäläiset suomalaisten vankina saaressa. Paikkakuntalaiset menivät 20 päivän jälkeen katsomaan ja vain yksi elossa oleva venäläinen jaksoi liikutella vielä silmiään.
Saareen on myös yritetty rakentaa kirkkoa. Rakentaminen ei ole onnistunut koska se mikä päivällä rakennettiin särkyi yöllä. Noituuden syynä pidettiin venäläisten siunaamattomia ruumiita.
Ehkä tässäkin on yksi syy miksi vain päiväkäynnit saarella ovat suositeltavia? (toim. huom.)
"Tunnetuin kivijärveläinen tukkijätkä lienee se kukko, joka muinoin seilasi tukilla Kivijärven selkää pitkin Lintusaaresta Kukkoniemeen. Eipä arvannut lintuparka, että vielä kukonpojatkin sen jäljissä kulkisivat, mutta niin vain kävi, että uittoa jatkettiin Kivijärvellä viime vuosikymmeniin asti." (Het pikkusevverran paljo, s. 209)
Kokka kohisten
"Lintusuor ol ainua keskellä selekeä, oikein korrea, kaunis soar. Ja hiekkaranta ympäri, se ol semmonen mykkeä se soar, se ol siinä sitten aina se pyssäyspaikka. Siinä kun ol kaunis ilima ja aurinko paisto, siinä uivat sitten. Uitiin siinä sitten aina, ja syötiin ja levättiin. Se Haapajärvev vene ei pysähtynnä, kun se paino yhtä kyytiä voan, siinä ei kerennä ilimoja pitteä. Monasti sen takia täyty siinä soaressa pitteä, kun kova tuul ol ja kovassa lastissa ole venneet. Pienet venneet, niin vähän pelekäsivät, että se lyö vettä laijosta sissään. Sillä siellä oltiin , joo. Se ol hupanen paikka se soar siinä." (Het pikkusevverran paljo, s. 290)
"Kato, kato, kun ne on hyväks pestyjä, sano Piispalan Penna, kun sai nuotalla paljon ahvenia." (Kannonkoskella sanottua)